Last Tango In Paris - Erootista draamaa ja mystistä melankoliaa Argentiinan sydämessä!

“Last Tango in Paris” (1973), ohjattamana Bernardo Bertoluccilla, on elokuva, joka ei jätä ketään kylmäksi. Se on raaka ja intiimi kuvaus kahden yksinäinen ihmisen välisestä romanssista, jotka etsivät lohtua toisistaan Pariisin sydämessä. Elokuva on täynnä intohimoa, surua ja mystisiä elementtejä, jotka tekevät siitä ikimuistoisen kokemuksen.

Juoni ja Hahmot: Elokuvan keskiössä ovat Paul (Marlon Brando) ja Jeanne (Maria Schneider), kaksi kadotetta kokenutta ihmistä, jotka kohtaavat sattumalta Pariisissa. He päättävät ryhtyä “anonym” -suhteeseen; he eivät kerro toisilleen nimiään tai mitään taustastaan.

Paul on äskettäin menettänyt vaimonsa ja elää masennuksen ja surun vallassa. Jeanne taas on nuori nainen, joka kamppailee identiteetin kanssa ja etsii paikkaansa maailmassa.

Heidän tapaamisensa kehkeytyy intohimoiseksi romanssiksi, täynnä raakaa seksuaalisuutta ja tunteita. He käyttävät “tangoa” -metaforana olemassa olevan ja toisen hakemiseen.

Hahmo	Näyttelijä	Kuvaus
Paul	Marlon Brando	Yksinäinen, masentunut mies, joka etsii lohtua menetyksestä
Jeanne	Maria Schneider	Nuori nainen, joka kamppailee identiteetillään ja etsii rakkautta

Teemat:

“Last Tango in Paris” käsittelee monia teemoja, jotka ovat ajankohtaisia edelleen tänä päivänä.

• Yksinäisyys ja Ihmissuhteet: Elokuva kuvaa tarkasti yksinäisyyden kokemusta modernissa yhteiskunnassa ja sitä, miten ihmiset etsivät yhteyttä toisiinsa.
• Rakkaus ja Seksuaalisuus: “Last Tango” on myös rohkean avoin kuvaus rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Elokuva herätti aikanaan paljon kohua seksuaalisen eksplisyytensä vuoksi, mutta se oli myös tärkeä askel eteenpäin seksuaalisuuden esittämisessä elokuvassa.
• Suru ja Menetys: Paulin suru vaimonsa kuoleman jälkeen on keskeinen osa elokuvaa. Se osoittaa kuinka menetys voi muuttaa ihmisen ja miten vaikeata on selviytyä siitä.

Tuotanto:

“Last Tango in Paris” kuvattiin Pariisissa vuonna 1972. Elokuvan kuvauksen aikana syntyi monia legendaarisia tarinoita, varsinkin Brandon ja Schneiderin välisten improvisaatioiden vuoksi. Elokuva oli myös Bertoluccin käsikirjoitus- ja ohjaustyön mestariteos.

Elokuvan musiikki sävellettiin Gato Barbieri, ja se sopii täydellisesti elokuvan synkälle ja intiimille tunnelmalle.

Päätelmä:

“Last Tango in Paris” on elokuva, joka on jättänyt merkittävän jalanjäljen elokuvataiteeseen. Se on rohkea, kaunis ja herkkä kuvaus ihmisistä, jotka etsivät rakkautta ja yhteyttä maailmassa täynnä yksinäisyyttä. Elokuva on edelleen ajankohtainen ja kannattaa nähdä niille, jotka arvostavat rohkeita ja mielenkiintoisia elokuvia.